Buddhalaisessa kirkkaan taivaan meditaatiossa mieli on kuin kirkas sininen taivas ja ajatukset ohi lipuvia pilviä. Tarkkailen pilveä. Teos alkaa liikuttaa minua. Myöhemmin ajattelen, että emotionaalinen reaktioni saattoi liittyä siihen, miten todelliselta sininen väri tuntui. 

Pilvi on samaan aikaan abstrakti muoto, realistinen kuvaus ja symboli. Se pysäyttää tehokkaasti teoksen äärelle. Kotalan värien ja muotojen olemuksen kokee vain olemalla samassa tilassa teosten kanssa. Näitä kuvia ei pelkästään katsota.

“Värit ovat minulla mukana prosessin alusta asti. Värit ovat juuri niitä, mitä unissani näen. Kun on jo pitkään maalannut ja piirtänyt, ei tarvitse tietoisesti enää miettiä, miten väriin pääsee. Lähden vain piirtämään väriä ulos kohti valmista teosta”, Outi Kotala kertoo.

Muuttuuko maailma paremmaksi pilviä tuijottelemalla? Ainakin pysähtyminen tarkkailemaan omien ajatustensa vyöryä tekisi tässä ajassa hyvää itse kullekin. Jos Outi Kotalan taiteesta haluaa löytää jotain yhteiskunnallista, voisi se liittyä kiitollisuuteen ja kauneuteen. Työllään Kotala haluaa hienovaraisesti muistuttaa, että onnea voi löytää hyvin yksinkertaisista asioista. Aika elämän pienten ihmeiden äärellä vähentää lopulta myös suihkukoneiden valkoisia viiltoja taivaan sinessä.

“Vaikka taide saa olla kantaaottavaa, en halua käyttää taidetta psykologisten ongelmien tai ahdistuksen purkamiseen. Sen sijaan haluan tuoda esiin esteettisyyttä, harmonisuutta, eksistentiaalista iloa ja olemassaolon onnea – ihmetystä siitä, että olemme täällä”, Kotala sanoo. 

Pasi Salonen

Taidos.fi

The post Analyysi Outi Kotalan maalauksista: Värien todellisuus liikuttaa appeared first on Taidos.

Kotalan taiteelliseen tuotantoon kuuluu niin mediataidetta, installaatioita kuin maisemamaalaustakin. Viime vuosina Kotala on keskittynyt taiteellisessa työssään abstraktiin maalaamiseen. Avoimen taidekoulun oppien inspiroimana hän liittää meditaation osaksi taiteellista työskentelyään. Aloittaessaan uutta työtä hän pyrkii täydelliseen vapauteen. Se merkitsee mielen tyyneyttä sekä sisäisiä että ulkoisia vaatimuksia kohtaan. 

Taiteilija on kuin sisäisellä inspiraatiolla täyttyvä astia. Kotala työstää abstraktia maalausta niin kauan, että palaset loksahtavat oikeille paikoilleen. Teoksen sisäinen värähtely on tällöin tasapainossa; teokseen syttyy valo.

Kotalan taiteellista suuntautumista on innoittanut mestari-kisälli-suhde edesmenneeseen kuvataiteilijaan Matti Kurkeen. Kurki teki pitkän uran opettajana ja oli Avoimen taidekoulun toinen perustaja. Kotalalle hän antoi henkilökohtaiseksi tehtäväksi etsiä sisäisyyttä. Kansainvälisesti tunnetuista taiteilijoista Kotala pitää yhtenä esikuvanaan taidemaalari Agnes Martinia (1912–2004), joka pyrki – omien sanojensa mukaan – visualisoimaan ja tuomaan näkyväksi täydellistä kokemusta todellisuuden oikeasta luonteesta. 

Abstraktien maalausten pelkistetyt symbolit näyttäytyvät Outi Kotalalle ensin meditaatiossa ja joskus unissa. Esteettinen kauneus on näiden arkkityyppisten aiheiden yksi keskeinen ominaisuus. Taiteilija suuntaa huomion pois itsestään, mutta hänen kädenjälkensä on silti läsnä.

Värit ovat Kotalan sisäisten näkyjen ytimessä. Välineinä hän käyttää öljyväriä ja öljypastellia. Liukuvärjäys tuo värikenttiin puhtautta. 

Outi Kotalan abstrakti buddhalais-vaikutteinen taide ei ole dogmaattista. Hänelle on tärkeää, että taiteellisessa prosessissa saa tulla myös epätäydellistä jälkeä. Puhtauteen ja täydellisyyteen pyrkivän studiotyöskentelyn vastapainoksi Kotala maalaa kesällä luonnossa. Maisemamaalaus on hänelle palaamista konkretiaan. Luonnon monimuotoisuuden kuvaaminen vapauttaa hetkeksi siitä olennaisuuksiin tarkentamisesta, johon hän keskittyy abstraktissa taiteessaan.

The post Artist statement: Outi Kotalan taiteesta appeared first on Taidos.

Vuosi: 2021

The post Taiteilijaesittelyt Hiedanrannan toimijoista appeared first on Taidos.

Kun kaksi kuvataiteilijaa maalaa samaa teosta, asetelma on jo itsessään kiinnostava. Inka Hannulan ja Teemu Raudaskosken yhteismaalauksista vielä kiehtovampia tekee se, että ne näyttävät yhden ihmisen tekemiltä. 

Teoksissa muotojen sommittelu etenee suurten kaarien vuoropuheluna ja niitä täydentävinä pointteina. Sivellinten tanssilattiana toimii useimmiten yksivärinen, voimakkaasti kontrastoitu sävy, jolla muodot vapautetaan tanssimaan. Kolmiulotteista tila-avaruutta on niukalti, mistä syntyy koristeellinen vaikutelma. 

Teokset ovat samaan aikaan toisteisia ja uniikkeja – kuin vapautuneita ornamentteja. Avoin värikylläisyys luo vaikutelman helposti lähestyttävästä elämämänmyönteisyydestä.

Hannula ja Raudaskoski ovat kertoneet, että heidän työskentelynsä muistuttaa improvisaatiota. Yhteisteosten maalaaminen tapahtuu tässä ja nyt. Taustalla soi aina musiikki. Toisen heittämälle impulssille vastataan aina “kyllä”.

Hannulan ja Raudaskosken yhteisteokset säilyttävät esittävän muodon ja abstraktion välisen jännitteen. Muodoista tuntuu puskevan leikkisästi läpi esittäviä otuksia. 

Sosiaalisessa mediassa taiteilijat rohkaisevat katsojia keskustelemaan taideteoksiensa tuomista mielikuvista. Kun vaatimusta oikeasta tulkinnasta ei ole, Instagram-yleisö innostuu kommentoimaan. Kommenteissa vilahtelevat psykedeeliset muumipapat, viidakot ja vihreät norsut. 

Katsojat ovat löytäneet teoksista laajalti erilaisia kulttuurisia vaikutteita. Kun joku yhdistää teoksen intialaisuuteen, toisen mieleen tulee Etelä-Amerikka ja kolmannen slaavilaisuus. Mielikuvat linkittyvät katsojan omiin elämänkokemuksiin, mutta samalla herää kysymys, olisiko tulkintojen kirjo näin laaja, jos teosten syntyä ohjaisi vain yhden ihmisen mieli. 

Omia mielleyhtymiäni suuntaa erityisesti kirkkaan pohjavärin valinta. Esimerkiksi slaavilaiset vaikutteet tulevat vahvimmin mieleen teoksista, joissa on joko kirkkaan punainen tai musta tausta.

Hannulan ja Raudaskosken ensimmäinen yhteismaalaus syntyi lokakuussa 2020. Sitä seurannut tuottelias vuosi sisältää jo yhden havaittavan tyylillisen kehityskaaren: kun varhaisissa yhteismaalauksissa muodot hakevat vauhtia kehyspuista, uusien teosten sommittelu on tasapainossa suhteessa kankaan keskustaan. Seinäruusuilun aika on ohi – Hannulan ja Raudaskosken muodot tekevät ylpeästi taidokkaita kuvioita salin keskellä.

Lisätietoja taiteilijoista: hannularaudaskoski.com, inkahannula.com, teemuraudaskoski.com

The post Kuvataidekritiikki Inka Hannulan ja Teemu Raudaskosken yhteismaalauksista appeared first on Taidos.

Resonoise

Asbestos Art Space 16.-24.7.2021

Olet varmasti joskus löytänyt poutapilvestä esittävän muodon. Näkikö seuralaisesi saman? Tuskin. Hän näki pilvessä jotain aivan muuta – silti kumpikin teistä näki oikein.

Kuten poutapilvissä tai musteläiskissä, myös taiteilija Henna Matanuskan teoksissa jokainen voi nähdä ja kuulla oman versionsa. Tervetuloa äänen, jäljen ja vapaan tulkinnan äärelle!

Matanuska antaa taiteessaan tilaa sattumanvaraisuudelle. Hän ei halua kontrolloida lopputulosta. Työskentely lähtee liikkeelle valmiina odottavasta ideasta, mutta lähtöasetelmaa seuraa aina irti päästäminen. Vannetanssijana ja sirkustaiteilijana tunnettu Matanuska on aiemmin tallentanut teoksissaan liikettä ja ääntä paperille.

Asbestos Art Spacen Resonoise-näyttelyn kaikkia teoksia yhdistävä media on ääni. Toisissa teoksissa on käytetty ihmisääntä, toisissa syntetisaattoria. Valkoisilla ja mustilla papereilla näkyvät hiilen ja kuivapastellin jäljet ovat ääniaaltojen kuljettamia, niin myös ruskeaksi värjäytyneellä valokuvapaperilla, jossa pastelliin sekoitettu vesi muuttaa muodon virtaavaksi. Pigmentin liikuttamisessa Matanuska on käyttänyt apuna mikrofonia, vahvistinta ja kaiutinta.

Nyt nähtäviä teoksia voi lähestyä klassisten neljän elementin kautta. Kuivapastelli edustaa maata; vesi muuttaa pastellin liejuksi; hiili on tulen nuolemaa puuta; ääniaallot värähtelevät ilmassa. Henna Matanuskan taiteessa konkreettinen jälki tuntuu aina hakevan yhteyttä avaruuksien sfääreihin.

Lisätietoja taiteilijasta: hennamatanuska.com

The post Näyttelyteksti/ Henna Matanuska: Resonoise appeared first on Taidos.

Vuosi: 2020

Teksti: Sanna-Kaisa Hongisto

The post Artikkeli: Tiede unohti Naiset, Me naiset 20/2020 appeared first on Taidos.

Vuosi: 2021

Artist statement / Niko Lehtolan taiteesta

Niko Lehtola (s. 1988)  alias Uni on kuvataiteilija ja kokenut katutaiteilija. Hän on maalannut vuodesta 2010 alkaen. Hänen tuotantonsa koostuu pääosin muraaleista, joita hän on maalannut vuodesta 2014 alkaen enimmäkseen Tampereen seudulle mutta myös Argentiinaan, Ecuadoriin, Chileen, Peruun, Espanjaan, Portugaliin ja Saksaan. Lehtola maalaa myös pienempiä teoksia spray- ja akryylimaaleilla erilaisille pohjille, kuten kankaalle ja rullalautoihin. Hän toimii aktiivisesti urbaania katutaidetta edistävässä Spraycancontrol ry:ssä, joka järjestää Tampereella kansainvälistä katutaidetapahtumaa sekä ylläpitää laajaa Hiedanrannan katutaidepuistoa. 

Lehtolan tie ammattitaiteilijaksi on kulkenut läpi Indonesian ja Etelä-Amerikan, paikallisten taiteilijoiden kanssa verkostoituen, vuorovaikuttaen ja kokeneilta tekijöiltä oppien. Lehtola matkasi ulkomailla 2010-luvulla useita vuosia. Boliviassa hän viipyi kansanparannustaidoistaan kuulun Kallawaya-kansan luona ja tutustui heimon shamanistisiin perinteisiin sekä kuva-aiheisiin. 

Lehtolan taiteessa on omaperäistä kulttuurista imukykyä: vaikutteet saavat näkyä. Katutaiteen perinne, luontoaiheet ja maailman kulttuurien symbolijärjestelmät sekoittuvat toisiinsa. Alkuperäiskansoista inspiroituneet syvätotuudet saavat uusia tulkintoja mutta kunnioittavat inspiraationlähteitään. 

Katutaiteen trendeistä hieman poiketen Lehtolan teoksissa näkyy henkinen ulottuvuus. Keskeistä ei ole itsen esittely eikä myöskään poliittinen vaikuttaminen. Lehtolan töissä näkyy visionäärisen taiteen perinne, ja siinä on vaikutteita myös surrealismista ja psykedeelisestä taiteesta. 

Lehtolaa kiinnostavat eri puolilla maailmaa toistuvat symbolit. Hänen suosimiaan aiheita ovat esimerkiksi meren aallot, eläinhahmot, astraaliset näyt ja mandalatyyppiset kuviot. Länsimaisessa taiteessa meri mielen liikkeiden ja elämän syklisyyden kuvaajana on paljon käsitelty aihe, mutta Lehtolan käsissä aalto saa uutta syvyyttä siitä, että taiteilija on viettänyt tuhansia tunteja lainelaudalla. Meri merkitsee Lehtolalle nöyrtymistä, läsnäoloa ja eheytymistä. Kun Lehtola ammentaa kuvatraditioista, hän ei varasta eikä omi vaan asettuu osaksi yhteisöä. Teoksista piirtyy oppirakennelma, joka tuntuu todistavan, että olemme kaikki yhtä. 

Lehtolan maalauksissa näkyy hänen lapsuuden ja nuoruuden aikainen rakkautensa piirtämiseen ja sarjakuviin. Maalaukset ovat graafisen tarkkoja, väreiltään intensiivisiä ja niissä on runsaasti yksityiskohtia. Lehtola ei kuitenkaan useimmiten hahmottele kuviaan ennalta. Sen sijaan maalaukset sisältävät lukemattoman määrän päällekkäisiä kerroksia. 

Lehtola ammentaa paitsi universaaleista aiheista, myös omista hetkellisistä tunnemyrskyistään, joita hän jalostaa teoksiksi pitkään. Maalausprosessi voi kestää jopa vuosia, ja sen aikana kuva-aihe muuntuu orgaanisesti. Yhteen teokseen voivat tiivistyä esimerkiksi paluu Etelä-Amerikasta Suomeen ja kahden lapsen syntymät. Lehtolalle taiteen tekeminen on ennen muuta tapa selvitä elämässä ja muuntaa omat tunteet joksikin yksilöä suuremmaksi.

Bio

Niko Lehtola alias Uni

Olen kuvataiteilija ja katutaiteilija. Teen sekä vapaata maalaustaidetta että tilaustöitä. Ammatillisesti minua voi kutsua ”itseoppineeksi” vaikkakin koen sanan hieman harhaanjohtavaksi. Olen saanut vaikutteita ja oppinut muilta taiteilijoilta – maailmaa matkustamalla, mieli avoinna.

Jo lapsena otin paljon vaikutteita sarjakuvista sekä piirretyistä. Siitä lähtien matkassa on pysynyt tietynlainen tarkkuutta vaativa graafinen muotokieli, jota teinivuosina täydensivät graffitikulttuurista, rap-musiikista sekä rulla- ja lumilautailusta saadut vaikutteet. Uudemmissa teoksissa pyrin kuvaamaan sisäisen ja ulkoisen maailman rajapintaa. Niissä näkyy myös kasvanut kiinnostukseni universaaleihin symboleihin.

Polullani päätoimiseksi kuvataitelijaksi on ollut kaksi tärkeää taitekohtaa. Ensin lupaavan lumilautailu-uran pysäytti loukkaantuminen. Huomasin, ettei kilpailu ollutkaan minua varten. Sen jälkeen kaksi lukuvuotta ammattikorkeakoulun kansainvälisen liiketalouden opinnoissa saivat ymmärtämään, etten halua käyttää elämääni työhön, jonka päämäärä on lyhytnäköinen voitontavoittelu. Opinnoista pääsin kuitenkin vaihto-opiskelijaksi Balille, missä opiskelun sijaan syvennyin surffaamiseen ja löysin kuvien tekemisen pitkän tauon jälkeen. 

Matkustelin useita vuosia rinkan, surffilaudan, tussien ja maalien kanssa muun muassa Etelä-Amerikassa ja Indonesiassa. Tutustuin alkuperäiskulttuureihin ja maalasin ensimmäiset suurikokoiset muraalini. Matkoilla kokemus maailman pahuudesta suli hiljalleen pois, ja tilalle tuli luottamus. Huomasin, että ihmiset ovat ihmisiä kaikkialla. Useimmiten he ovat ystävällisiä ja toivottavat tuntemattoman matkalaisen tervetulleeksi kotiinsa suojaa ja ruokaa tarjoten.

Tuhannet tunnit meressä lainelaudalla ovat eheyttäneet ja rauhoittaneet minua. Surffaus on opettanut kykyä olla läsnä sekä nöyryyttä luontoa kohtaan. Meren aalto on kuvissani toistuva symboli. Se on osa henkilökohtaisesti koettua todellisuuttani. Aalto kuvastaa liikettä, muutosta, syklisyyttä, tunteiden näkymätöntä maailmaa sekä kaiken väliaikaisuutta. Se mikä nousee ylös, tulee alas. Se mikä vajoaa alas, tulee ylös.

Teoksissani eletyn elämäni aikakerrostumat täydentävät toisiaan. Pidän pitkistä prosesseista, joiden aikana yksilön hetkellisellä tunteella on aikaa muuntua kuvalliseksi viestinnäksi. Maalauksessa voi olla lukemattomia maalikerroksia, ja prosessi voi kestää jopa useita vuosia. Yhden teoksen valmistumisen aikana olen voinut vaikkapa muuttaa Etelä-Amerikasta Suomeen ja saada kaksi lasta. Kun teos on valmis, sen vain tuntee. Kaikki palaset ovat loksahtaneet kohdalleen.

Lisätietoja taiteilijasta: uni-versumi.com

The post Niko Lehtola alias Uni / Artist statement ja biografia appeared first on Taidos.

Vuosi: 2021

Valokuvat: Pasi Salonen

The post Valokuvaus: Kädenvääntäjä Iida Siro, Fit-lehti 9/2021 appeared first on Taidos.

Vuosi: 2021

Teksti: Sanna-Kaisa Hongisto

Lue juttu Seuran sivuilta tästä

The post Artikkeli: Tietoiseksi traumoista, Seura 32/2021 appeared first on Taidos.

Vuosi: 2018

Teksti: Sanna-Kaisa Hongisto

Lue artikkeli Seuran sivuilta tästä

The post Artikkeli: Hallitus myisi suomalaisten terveystietoja – Onko luvassa rahasampo vai tietosuojapommi?, Seura 33/2018 appeared first on Taidos.